Oi Herra, luoksein jaa! Jo ilta on, Ja kadonnut on valo auringon. Ken muu mua murheissani lohduttais, Kelt' turvan hadassansa sielu sais.
Paivani rientaa kohti loppuaan, On ilo maallinen kuin varjo vaan. Ei ole taalla mitaan pysyvaa, Vain sina, Herra, - sina luoksein jaa.
Sa pahan vaijytykset turhiks teet, Sa tuskat liennat, kuivaat kyyneleet. Miss' on nyt kuolema, sun voittosi, Kun Herra Jeesus olet kilpeni.
Sun, Herra, ristisi mua valaiskoon, kun tieni painuu kuolon laaksohon. Sen valon tielta varjot haviaa. Elaissa kuollessa sa luoksein jaa.
No comments:
Post a Comment