Ruislinnun laulu korvissani,
tahkapaiden paalla taysikuu;
kesayon on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsan tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon paiva hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niista sydameni laulun teen.
Sulle laulan, neiti kesaheina,
sydameni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa saveleina,
tammenlehva-seppel vehryt, uus.
En ma enaa aja virvatulta,
onpa kadessani onnen kulta;
pienentyy mun ympar' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessani hamarainen tie
tuntemattomahan tupaan vie.
No comments:
Post a Comment