Monday, June 25, 2007

Suomen suvi

Ruislinnun laulu korvissani,
tahkapaiden paalla taysikuu;
kesa-yon on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma enaa iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsan tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon paiva hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niista sydameni laulun teen.


Sulle laulan, neiti kesaheina,
sydameni suuri hiljaisuus,
uskontoni soipa saveleina,
tammenlehva-seppel vehryt, uus.
En ma enaa aja virvatulta,
onpa kadessani onnen kulta;
pienentyy mun ympar' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessani hamarainen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

Huomenna matkaamme Suomeen; linnunmaito-kesaan. Koivujen ja jarvien huomaan, linnunlauluun. Ihanaa.

Tuesday, June 19, 2007

The Sopranos, Hillary and Bill

If you are a Sopranos fan you will like this campaign ad by the Clintons! It's funny and interesting and has a "real" Sopranos character in it! I have yet to see the final eight episodes of the Sopranos, but I have heard enough about the ending that I could enjoy this.

Lynn Sweet: Celine Dion's "You and I" HRC Song Winner; Hill and Bill in Song Video with Soprano Ending - Politics on The Huffington Post

Sunday, June 17, 2007

Kirkossa

Kavimme tana aamuna kirkossa. Tytolla oli kaveri mukana, etta olisi mukavampaa. Aina silloin talloin kaymme Unitarian Universalist kirkossa, joka on kristinuskoon perustuva, mutta enemmankin hengellinen kuin uskonnollinen seurakunta. He eivat jeesustele kummemmin, ja yhteiso on hyvin avoin ja hyvaksyva. Jokainen voi tuoda oman uskonsa kirkkoon kokematta painetta tulla kaannytetyksi. Se on aika turvallinen paikka paljon nahneelle sielulle.

Pappi puhuu ihmisoikeuksista, rauhasta, veljeydesta, rakkaudesta, toisen kunnioittamisesta, historian ymmartamisesta. Hurkastelematta. Ihan niin kuin Jeesus aikoinaan.

Friday, June 15, 2007

Onko Jumalaa olemassa?

Tytto tayttaa kymmenen. Han kamppailee jo eksistentiaalisten kysymysten aarella. Han sanoi yhtena iltana, etta kuoleman jalkeen ei ole mitaan, muutumme maaksi ja silla siisti. Jumalaa ei ole olemassa, vaan se on ihmisten sepittama legenda. Eihan taivaalla voi olla valkopartainen vanha ukko joka on Jumala...

Me emme ole pantanneet hanen paahansa moista, emme kylla paljon muutakaan. Eika tytto ole edes keskustellut tasta mumminsa tai pappansa kanssa. Mista ihmeesta niin kyyninen nakemys tuonpuoleisesta? Tytto ei vaikuttanut pelokkaalta, vaan paremminkin kyllastyneelta. Minua pelotti. Lupasin, etta ensi sunnuntaina menemme kirkkoon.

Friday, June 08, 2007

Valehtelevat amerikkalaiset

Amerikkalaisessa kulttuurissa valehtelua pidetaan itsestaan selvyytena. Presidentit valehtelevat, ministerit valehtelevat, senaattorit valehtelevat. Rikolliset (tietenkin) valehtelevat - koko oikeusjarjestelma perustuu siihen etta syytetty on "innocent until proven guilty", eli ei saa missaan tapauksessa tunnustaa syyllisyyttaan, vaikka haluasikin (jos vaikka jostain syysta olisi omantunnon tuskia). Valehtelu ei ole syntia vaan paremminkin keino selvita voittajana erilaisista haasteista ja esteista. Haviaminen on syntia, virheen tekeminen (tai siita kiinni jaaminen, tai sen myontaminen) on syntia. Anteeksipyynto on heikkoutta.

Lapsille opetetaan viela ala-koulussa, etta ei saa valehdella, ja totuus on tarkeaa. Mutta jossakin vaiheessa kymmenen ja kahdenkymmenen ikavuoden valilla lapset oppivat, etta on parempi valehdella kuin kertoa totuus, silla totuus on usein ruma, pelottava tai epamukava asia. Massakulttuuri opettaa "joustavaa etiikkaa"; sankarit saavat muokata totuutta oman mallinsa mukaan, silla he ovat "hyvalla asialla". Amerikkalaiset lapset katsovat telkkaria tuntikaupalla paivittain ja pian oppivat selviytymisen keinot.

Voittajat kiedotaan koko kansan lampimaan syleilyyn, vaikka voitto olisikin saavutettu likaamalla tai tuhoamalla toiset siina sivussa. Luuserit ovat heita, jotka tunnustavat tappion, pyytavat anteeksi, tai kertovat epamiellyttavia totuuksia. Esimerkiksi Al Gore, joka "havisi" presidentinvaalit vuonna 2000. Tai ne jotka vastustivat Irakin sotaa nojaamalla epamukaviin faktoihin, kuten ettei Irakissa ollut massatuhoaseita.

Itse lyon usein paatani seinaan, silla minulle totuus ja oikeudenmukaisuus ovat tarkeampia kuin helppo voitto. Mutta miksi olla niin hankala? Eiko olisi paljon helpompaa kaikille, jos keisari saisi edelleenkin olla keisari ilman vaatteita? Amerikkalaiset leikkivat valehteluleikkia, ja jos et tule mukaan olet ilonpilaaja.

Wednesday, June 06, 2007

Assault On Reason I

I just bought Al Gore's new book, The Assault On Reason and will be quoting it as I read. Here's first:

Fear is the most powerful enemy of reason. Both fear and reason are essential to human survival, but the relationship between them is unbalanced. Reason may sometimes dissipate fear, but fear frequently shuts down reason. As Edmund Burke wrote in England twenty years before the American Revolution, "No passion so effectually robs the mind of all its powers of acting and reasoning as fear." (p.23)