Suomen Kuvalehden pääkirjoitus (SK 44/2010) kertoi vakuuttavasti Yhdysvaltain viime syksyn kongressin vaaleista ja republikaanien voitosta edustajainhuoneessa. Olin kuitenkin erittain hämmästynyt, kun kirjoitus sanoi että “Talouden kannalta oikeiston voitto kuitenkin on yleensä merkinnyt hyviä aikoja – ja sehän ratkaisee tässä maailmassa.” Suomen Kuvalehti, jota arvostan ja luen uskollisesti (joskin aikamoisella viiveellä), on yleensä erittäin tarkka Yhdysvaltain analyyseissään, mutta tällä kertaa meni ihan metsään. Amerikan politiikka on kääntynyt huimasti oikealle sitten Ronald Reaganin vaalivoiton vuonna 1980, mutta talous on heikentynyt suhteellisesti kansalaisten osalta melkein koko ajan viimeiset vuosikymmenet. Amerikan talous on edelleen mahtava ja BKT huima, mutta jos tuijottaa vain näihin numeroihin ei saa käsitystä siita mitä on tapahtunut tavallisille kansalaisille: vaikka Amerikan talous on kohonnut 62% vuodesta 1989 työntekijöiden todelliset palkat ovat nousseet vain 11%. Tuottavuus on kasvanut huimasti, mutta työntekijät eivät ole saaneet paljolti nauttia kättensä työstä. Suurin osa vauraudesta on mennyt huippurikkaille ja suurille yhtiöille.
Ohessa linkki josta näkee tilastoja siitä mihin Amerikan vauraus on mennyt viimeisten vuosien aikana. Economic Policy Institute seuraa tarkkaan Yhdysvaltain taloudellista kehitystä.
Se, missä republikaanit ja oikeisto ovat onnistuneet, on kansalaisten uskottaminen siihen, että heidän politiikkansa tuo vaurautta koko kansalle (sokaistuihan koko muu maailma republikaanien toittottamaan neoliberalismiin enemmän tai vähemmän viime vuosina). Amerikkalaiset ovat äänestäneet omaa taloudellista etuaan vastaan Reaganista lähtien - “arvojen” pohjalta. Vain demokraattisen presidentti Clintonin aikana kansalaiset vaurastuivat oikeasti, vaikka Clintonkin oli hyvaksynyt neoliberalismin opit omakseen ainakin osittain.
Nyt käytävat poliittiset taistelut eri osavaltioissa joissa republikaanit saivat enemmistön ja kuvernöörin paikan, ovat luonnollinen seuraus jo Reaganin aikana pohjustetuista periaatteista: (osa)valtio ja (osa)valtion menot on kutistettava äärimmaisen pieniksi; kaikki mikä vain on mahdollista, on yksityistettavä; (osa)valtion työntekijät on nujerrettava ottamalla heiltä pois lakko-oikeus, sillä he “syövat” (osa)valtion varoja. Periaatteena on pieni ja voimaton osavaltio, ja vahva yksityissektori. Kansalainen on yksin, ja vastuussa vain itsestään.
Wisconsinin osavaltiossa alkanut kuvernööri Scott Walkerin taistelu ammattiliittoja vastaan on herättänyt demokraatit ja ammattiliitot 30 vuoden unestaan: he taistelevat nyt olemassaolostaan. Mielenosoitukset ovat levinneet muihinkin osavaltioihin, joissa republikaanit ovat ryhtyneet riistämään työntekijöiden oikeuksia: Michigan, Ohio, Florida, Tennessee ovat saaneet kansalaisensa barrikaadeille. Aika näyttää, kääntyykö Amerikan kelkka takaisin vasemmalle (“vasen” amerikkalaisessa mielessä ei ole sama kuin eurooppalainen vasen, vaan paremminkin “vähemmän oikea”).
T
