Tanaan tulee viisi vuotta siita, kun Yhdysvaltoihin hyokattiin neljan matkustajakoneen voimin. Muistan viela hyvin sen aamun: olin juuri lahdossa toihin kun aiti soitti Suomesta ja kaski laittaa telkkarin paalle, silla New Yorkissa on juuri tapahtunut jotain kamalaa. Sanoin etten ehdi, mutta panen autossa radion paalle. Vasta ajaessani toihin tajusin terroriteon vakavuuden.
Kun tulin tyopaikalle olin jo tosi jarkyttyneessa tilassa kuunneltuani radion lahetysta; yhdessa eraan tyokaverin kanssa lahdimme tuttavan luokse katsomaan telkkarista koko tapahtumaa. Pian molemmat tornit hajosivat silmiemme edessa ja tuhannet ihmiset juoksivat pakoon ympari kaupunkia. Monta paivaa iskujen jalkeen kuuntelin radiosta itku kurkussa uutisia ja silminnakijoiden kokemuksia tuon paivan tapahtumista. Kaikki tuntui liian laheiselta; olin valmis lahtemaan kostoretkelle.
On vielakin vaikea uskoa syyskuun yhdennentoista tapahtumia todeksi. Mutta on viela vaikeampaa (ja surullista) todeta miten paljon elama Yhdysvalloissa on muuttunut viiden vuoden takaisten tapahtumien vuoksi. Totta on, etta hyokkays oli kammottava ja ihmishenkien menetys raskas, mutta mita onkaan saavutettu kaikella sotimisella ja uholla?
Syyskuun yhdennestatoista on tullut politiikan pelinappula. Kaikella siihen liittyvalla manipuloidaan kansalaisia tarrautumaan mahdottomalta tuntuviin uskonkappaleisiin ja hylkaamaan kaiken sen, mika on tehnyt Amerikasta uniikin: vapauden olla ja elaa omaa elamaansa niin kuin haluaa.
No comments:
Post a Comment