Viimeinen laulu

Olin Suomi-kirkolla paivana muutamana. Vanhempi rouvashenkilo kertoi seurakunnalle, etta hanen veljensa oli hiljattain kuollut eika kukaan ollut kaynyt hakemassa vainajaa ruumishuoneelta, jotta voisi pitaa hautajaiset. Veljen ruumis virui pakastimessa viikkokausia. Hanella ei ollut perhetta eika sukulaisia (veli asui Pohjois-Ruotsissa, eika viranomaisilla ollut tietoa Amerikan-sisaresta). Lopulta sisko sai kuulla veljensa kohtalosta ja jarjesti hautajaiset ja muistotilaisuuden. Sisko oli aika jarkyttyneessa tilassa pitkan aikaa. Han luki seurakunnalle runon joka kumpusi veljen muistosta. Siskon aani sarkyi kesken varssyn, eika han saanut luettua runoa loppuun.
--- T

Sydameni viimeinen laulu

Usein ajattelen kuolemaa,
paivaa viimeista ja lahdon yota.
Lieko pitka kipujen tie
kesken kiireita ja kesken tyota?

Pitka taipale on ollut maan,
parasta kun oli, oli tuskaa.
Soudin myrskyn seka tyynen veet,
joskus poltti kuumat kyyneleet.
Nyt on syksy, tiella Lapin ruskaa.

Rikasta on ollut elama.
Sanan seka runon mies sain olla.
Tokko kateheni kerran jaa
joku kallis, taysi tahkapaa,
kun on puintipaiva vainiolla.

Annoin iskuja ja myoskin sain,
riitaa kasteesta ja paljon muuta.
Joskus katkeratkin maljat join,
senkin elamani tiella koin:
Veljet viekkaat naulas ristin puuta.

Olen vanha, ilta tullut on,
viherkaihi, hamaryytta silmiin.
Ehka tarpeen koulu tamakin.
Tiedan kasi suuren Mestarin
viime metrit tekee miehen filmiin.

Joutaisin jo taalta minakin,
pitkat matkat autiota tiesta.
Menneet ovat veljet virran taa,
ehka siella joku odottaa
viimeisinta vanhan kaartin miesta.

Viime portin eessa kyselen
lieko selvat tilieni sivut?
Kaikki, kaikki anteeksiko saan
jottei rantamalla kuolon maan
enaa painona oo tunnon kivut.

Usein ajattelen kuolemaa,
kun on yo ja unen lintu karkaa.
Kadet ristiin liitan, rukoilen,
ole Herra turva syntisen
viela kerran auta - pappiparkaa.

[tuntematon]