Irtisanottu

Tiistaina lounaan jälkeen pomo tuli ohimennen pyytämään minua ja kolmea muuta tyontekijää "tänne hetkeksi". "Tänne" oli neuvotteluhuone, jossa istui jo henkilöstöpäällikkö ja pomon pomo. He pyysivät meitä istumaan alas. Yksi työkaveri ei suostunut vaan jäi seisomaan oven viereen. Käyhän se näinkin, sanoi pomon pomo.

Nyt on niin että olemme viimeiseen asti sinnitelleet, mutta töitä ei enää ole ja meidän on sanottava teidät irti. Olette kaikki hyviä työntekijöitä - tämä ei missään tapauksessa ole henkilökohtaista. Kutsumme teidät kaikki takaisin jos saamme lisää tilauksia. Lupaamme myös kirjoittaa suosituskirjeen jos allekirjoitatte tämän paperin... Pomon pomo jatkoi tyhjän puhumista. Minä katsoin alas käsiäni, pöydän jalkoja, ulos ikkunasta. En sanonut mitään enkä kysynyt kysymyksiä. Toiset kysyivät toiveikkaana sitä sun tätä ja nyökkäilivät innokkaasti kun tuli puhe takaisinpaluusta ym. hölynpölystä.

Ei 50m luksusveneitä enää tehdä. Se aika on jo ohi. Upporikkaat säästävät viimeiset miljardinsa vielä pahemman päivän varalle... Meidän on aika katsoa peiliin. Kelluvien palatsien rakentaminen oli kivaa niin kauan kuin se kesti.

Kokouksen jälkeen meillä oli noin puoli tuntia aikaa kerätä kimpsumme ja kampsumme. Pomo tuijotti vieressä, ettemme vain ottaisimme mukaan sellaista mikä ei meille kuulunut. Yritin hävittää viimeiset höpsysähkopostit joita tulvi tasaisena virtana työkavereilta aivan viimeiseen asti. Turha niitä on kenenkään lueskella ja naureskella jälkikäteen. Tilannekomiikka ei ole niin hauskaa enää kahden päivän kuluttua.

Pitää hakeutua työttömien sankkoihin riveihin. Kuuleman mukaan noin kolmannes firman väestä sai kenkää. Kai se on jonkinlainen lohtu: en ollut ainoa.

Nyt on aikaa. Voin pestä pyykkiä ja siivota kaiken päivää. Voin kävellä koirien kanssa monta kertaa päivässä. Kun vain osaisi nauttia tästä ajasta.

--- T