Kuudelta heratessani ulkona oli pimeaa. Avoimesta vessan ikkunasta solui yon viilentamaa ilmaa sisalle. Lahtiessani toihin laitoin takin paalleni ensimmaisen kerran koko kesana, silla ilmassa oli kirpean, syksyisen aamun maku.
Yksi kesa on taas ohi. Seattlessa lapset paasevat koulusta vasta juhannuksen tienoilla ja aloittavat uusiksi syyskuun alussa. Tuntuu kuin puolet kesasta olisi jo ohi ennen kuin se vasta alkaa (lasten kouluvuosihan maarittelee kesan).
Kesat olivat niin pitkia 60- ja 70-luvuilla; silloin kun olin itse lapsi. Nyt kesa on jo ohi ennen kuin sen huomaa saapuneen. Missa onkaan se tunne ikuisesta poutapaivasta ja kiireettomasta onkireissusta?
No comments:
Post a Comment